Web Design puutarhatontut

Vaikka ani harvoin vaivaudun kirjoittamaan vastineita tai kommentteja muiden kirjoittamiin blogeihin, teen tässä poikkeuksen. Kiitos bongauksesta Timo Häkkiselle, jonka kanssa yritämme tehdä webbiä niin kuin sitä meidän mielestämme pitäisi tehdä.

Tarkkaamon kirjoittaja Jussi Linkola on 3.7.2011 kirjoittanut Googlen Web Fonttien autuudesta ja onnistui herättämään tunteeni. Lyhykäisyydessään Jussi ensin dissaa vähän CSS:ää ja HTML:ää ja sitten kehuu Googlen verkkofonttipalvelua.

Ulkoasulla ja sivunrakennustekniikalla ei ole ristiriitaa

Webdesignereiden perinteinen riesa on www-sivujen ulkoasun ja sivunrakennustekniikoiden ristiriita

Aivan kuin sanoisi, että arkkitehtien suunnittelemien talojen ja rakennustekniikan välillä on olemassa ristiriita. Toisaalta! Perkele! Niin onkin! Toisaalta kielikin on rajallinen työkalu ilmaisemaan ajatuksiamme tai tunteitamme. Myös kitara on rajallinen instrumentti musiikin tulkitsemiseen. Myös graafinen suunnittelu on yksiulotteinen ilmaisu- tai viestintäkanava ja siksi hyvin rajoittunut.

Yleensä kuitenkin suvereeniksi harjaantunut kirjoittaja, soittaja, arkkitehti tai web designer tuntee välineensä niin, että hän pystyy luovia keinoja käyttäen ilmaisemaan haluamiansa asioita. Hän voi jopa kunnioittaa välineensä historiaa ja vahvuuksia ja pyrkiä tuomaan niitä esille.

Oikeat Web Designerit eivät yleensä koe www-sivujen ulkoasun ja sivunrakennustekniikoiden välillä todellista ristiriitaa, vaan he ymmärtävät, miksi verkon toteutustekniikat toimivat tietyin tavoin ja käyttävät olemassa olevia välineitä parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan viestintäänsä.

Hyvän suunnittelijan tunnistaa monesti eri menetelmien luovasta käytöstä, vieläpä niin, että menetelmät tarjoavat todellisia ratkaisuita todellisiin ongelmiin. Toisinaan nämä luovat menetelmät otetaan laajalti käyttöön ja standardisoidaan niin, että niistä syntyy uusia, helposti omaksuttavia välineitä myös muiden tarpeisiin – siitä Googlen Web Fonteissakin paljolti on mielestäni kyse.

Puhtaasti oikeaa suunnittelua apinoivalle mukaesteettiselle roskalle on olemassa oma nimensä kitsch ja sitä on netissä jo nyt tarjolla valitettavan paljon. Huono verkkosivu, jota on väkipakolla yritetty koristella Googlen Web Fonteilla on yhtä kaunis ja tarpeellinen kuin puutarhatonttu.

HTML ja CSS eivät ole rajoittavia tekijöitä

HTML ja CSS eivät luonnostaan tarjoa riittäviä mahdollisuuksia sivujen ulkoasujen visiuaaliseen esittämiseen.

Jos kirjoittaja haluaisi muistaa, mitä HTML ja CSS tarkoittaa, hän tuskin olisi vaivautunut kirjoittamaan koko lausetta. HTML on vain semanttisesti merkittyä dataa ja CSS nimenomaan semanttisten dokumenttien visuaalista esittämistä varten luotu standardi. HTML tai CSS ei missään vaiheessa ole rajoittanut sivupohjien suunnittelua. Paljon suurempia esteitä matkan varrella ovat olleet huonot selaimet: siinä IE, missä mainitaan.

Verkkosivu on alun alkaen antanut ihmisille väärän kuvan siitä mistä verkkodokumenteissa (tällehän ei tunnu olevan suomen kielessä hyvää vastinetta) on kyse. Verkkodokumentit eivät ole koskaan olleet sivuja siinä missä meidän A-standardin A4 tai A3-sivut. Ainoa yhdistävä tekijä paperisivun ja verkkosivun välillä on, että molempia katsotaan ja sikäli tietynlaiset ilmaisukonventiot on järkevääkin hyödyntää: lukutottumukset ja visuaalinen semanttinen jäsentäminen nyt vaikkapa päällimmäisenä.

Sama harhaluulo on hiipinyt myös monien verkkosivusuunnittelijoiden tajuntaan. Verkon kognitiivista ja toiminnallista luonnetta jännittävä juniorisuunnittelija haluaa tukeutua printtimaailman tuttuuteen ja turvallisuuteen ja alkaa yhtäkkiä valittaa: “kuinka huonoja verkon toteutusmenetelmät ovat.” Verkko on kuitenkin täynnä kauniita, toiminnallisia, kiehtovia ja kutkuttavia toteutuksia, jotka eivät ole pelänneet elää verkkodokumentin ehdoilla. Miksei verkkosivu saisi rohkeasti näyttää erilaiselta kuin painettu esite? Hiton nössöt!

Kokemuksesta voin sanoa: jokaisen pinnan liukuvärittäminen tai kiiltojen ja pienten yksityiskohtien hierominen nappeihin ei sinällään tee verkkosivusta parempaa. Parhaimmillaan se on piste i:n päälle ja huonoimmillaan sillä saadaan suunnitelma näyttämään paremmalta silloin, kun todellinen suunnittelu vielä sakkaa. Todellisella suunnittelulla viittaan siis siihen osuuteen, jossa oikeasti mietitään, kenen ongelmia ollaan ratkaisemassa ja miten niihin ongelmiin parhaalla tavalla löydetään ratkaisu, miten verkkosivujen pitäisi toimia ja minkälainen kokonaisuus niistä muodostuu. Näiden rinnalla kiiltävät napit ja liukuvärit ovat triviaaleja.

Web Designin ongelma ei ole koskaan ollut rajallinen määrä fontteja

Myös käytettävissä oleva fonttivalikoima on varsin rajoittunut riippuvainen käyttäjien konelle asennettua oleviin fontteihin.

Hyvä typografia on harvoin kiinni käytettävissä olevien fonttien määrästä. Typografia on kiinni suunnittelijan taidoista käyttää olemassa olevia fontteja niin, että teksti on ymmärrettävämpää ja luettavampaa. Usein käytettävät keinot aiheuttavat myös välittömästi kauneutta, koska muotoilu yhdenmukaistuu, selkeytyy ja muuttuu rytmiltään rauhalliseksi tai tietoisen rauhattomaksi. Taitava typografi tekee Times New Romanilla ja Arialilla ihmeitä – paljon enemmän kuin huonompi koskaan Googlen lähes 200 fontilla.

Mikä ongelma sitten on?

Kuten aina, ongelma on verkon erityislaatuisuuden heikko ymmärtäminen ja laiskuus tehdä huolellista perussuunnittelua. Kyllä niitä hauskoja leiskoja varmaan on ihan kivaa tehdä, mutta itse en haluaisi suunnitella eri näköisiä puutarhatonttuja tästä hamaan tulevaisuuteen – paljon mielummin vaikka invahissejä, joissa rajoituksista tehdään rikkautta.

3 thoughts on “Web Design puutarhatontut

  1. Onpas hanakkaa kommentointia pieneen kirjoitukseeni :)

    HTML, CSS ja ulkoasuristiriita oli kenties hieman huolimattomasti muotoiltu ilmaisu, mutta niin se vain on, että asia nousee esiin jatkuvasti. Aina on epätietoisuutta siitä, miksi jotain asiaa ei voi tehdä juuri tietyllä tavalla, ja vaikka asia olisi selvä suunnittelijalle, joutuu suunnittelija selittämään sitä jollekin muulle, esim. asiakkaalle.

    Hyvä typogragia ei ole kiinni fonttien määrästä, enkä niin väittänytkään. Taitava typografi tekee ihmeitä parillakin fontilla, mutta jos hän kaipaa muutamaa lisäfonttia valikoimaan, voi hän kokeilla vaikka Googlen Web Fonts -palvelua.

  2. Hohoo! Niin onkin! =D Taitaa olla sillä lailla, että minulla on kenkä hiertänyt jo pidempään ja nyt yksi rakkula vasta puhkesi. Kommentointini nimittäin näyttää karkaavan aika laajaan aihealueeseen, sen sijaan että varsinaisesti edes koskisi enää alkuperäistä kirjoitustasi. =)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>