Vähintään 4 merkkiä

7 miltsiä tarjolla Lotossa ja Veikkaustilin tunnukset hukassa. Onneksi ne voi näppärästi palauttaa Tupas-palveluun turvaten.

Salasanassasi on oltava vähintään 4 merkkiä

Nabutellaanpas tähän nyt vähän pidempi salasana, ettei paha hakkeri tule ja pelaa mun masseja.

Korkeintaan 8 merkkiä

No mitä ihmettä? Eikös siinä juuri lukenut vähintään 4 merkkiä? Jos lomakkeeseen voi kirjoittaa 4 – 8 merkkiä, ei ole väärin kertoa sitä heti. 4 – 8 on eri asia kuin yli neljä ja 2010-luvulla käyttäjillä on yli 8 merkkisiä salasanoja, uskokaa pois.

Onneksi olkoon Veikkaus: käyttäjä voittaa aina?

Flash Fail: Case Design Pylsy

Design Pylsy Moppiilisti

Design Pylsy Moppiilisti

Voi Anu, minkä teit! Sinulla oli hienoja Design-artikkeleita, joita olisin halunnut tulla katsomaan vanhalle kyläkoulullesi Joutsassa ollessani. Olit kuitenkin antanut jonkun valita tai sitten itse tehnyt valinnan toteuttaa Web-sivusi Flashilla.

Kuitenkin monet designista kiinnostuneet valitsevat puhelimekseen iPhonen, jossa tunnetusti ei ole Flash-tukea (mikä on mielestäni myös täysin oikein)! Näin jäivät aukioloajat ja yhteystiedot saamatta ja reissusuunnitelma oli pakko perua.

En tiedä oliko taustalla paikallisen toimijan näkemys hyvästä sivustosta, jossa viehkon visuaalisuuden alttarilla oli mennyt laiteriippumaton saavutettavuus ja hakukoneystävällisyys.

Toki sivuston sisältö on jollain tavalla hakukoneellä löydettävissä, katso vaikka itse. Hakutulokset – kasa tekstitiedostoja, joista tieto sivuille luetaan – vaan eivät ole kovin mairittelevia.

Nyt on viimeistään aika nakata Flashit roskiin sivuston toteuttamisessa ja antaa tekniikalle mahdollisuus loistaa omien vahvuuksiensa parissa. Tehdään sillä vaikka pelejä!

Usernamen käyttöönotto Facebookissa ei olisi Design Pylsylle myöskään huono idea (http://www.facebook.com/home.php?#!/pages/Design-Pylsy/232202080205 vs. http://www.facebook.com/designpylsy) niin kuin ei olisi Facebook-profiiliin linkittäminen yrityksen verkkosivuiltakaan.

Ps. Miten on, joko laitetaan mobiilioptimoitu sivu tulemaan, vai pitäisikö koko homma miettiä uudestaan? :)

Kylmä Pohjola hahmotelma

Kylmä Pohjola tarjoaa katsojille vakioidun paikan seurata suureen suosioon nousseita pohjoismaisia laatudekkareita. Alla Photoshopia edeltänyt hahmotelma ja koko sivusto osoitteessa http://kylmapohjola.fi/

Kolme esiaskelta sujuvaan projektiin

  • Keskustele mieluiten kasvotusten sivuston taustoista – suuremman kuvan näkeminen sivun ympärillä ei koskaan haittaa. Samalla voit alkaa piirtää paperille ensimmäisiä hahmotelmia ja saada sekä oman, että asiakkaan alitajunnan liikkeelle.
  • Hanki sisällöt ennen suunnittelua – verkkosivusto on vain väline, jolla välitetään informaatiota. Ilman informaatiota suunnittelu on pelkkää estetiikkaa ilman merkitystä.
  • Muodosta itsellesi kokonaiskuva ennen Photoshopiin / Illustratoriin / InDesigniin / Fireworksiin (/ jne.) siirtymistä. Piirrä paperille, lätki post-itteja taululle, tee vaikka paperiproto ja muodosta itsellesi käsitettävä kokonaisuus. Jos suunnittelijalla ei ole kokonaiskuvaa sivustosta, miten sellainen voisi käyttäjällekään syntyä?

Web is dead, kuka voittaa ja miten?

Web is dead, long live the Internet

Web is dead, long live the Internet

Wired-lehden syyskuun 2010 numeron kansi julistaa Web is dead, long live the internet. Aihe on luonnollisesti kiistanalainen ja väite Webin kuolemasta voi olla näin lyhyellä vertailujaksolla hätiköity. Jo artikkelin otsikko herätti minut kuitenkin ajattelemaan Internetin ja Webin tulevaisuutta uusien kontekstien valossa.

Suurin osa Internet-selailusta 1995 ja 2010 välillä on varmasti tapatunut erilaisilla verkkoselaimilla, jotka ovat pääasiassa olleet pöytäkoneiden ja kannettavien Internet Explorereita, Operoita ja Firefoxeja. Suurin osa verkkoliikenteestä tapahtui erinäisillä yritysten Web-sivuilla, joiden löytämisessä Altavista ja myöhemmin Google olivat ensisijaiset työkalut. Myöhemmin, kun Firefox oli ohittanut Internet Explorerin selainmarkkinoilla olivat mukaan tulleet erilaiset sosiaaliseksi mediaksi luetut Internet-palvelut tai laajemmat Web-sivut, miten kukin asian haluaakin mieltää.

Tulevaisuus näyttää Wiredin esittämän tilaston valossa kuitenkin siltä, että ihmiset yhä vähemmän selailevat Internetiä yksittäisillä verkkosivuilla. Webin osuuden ovat vieneet erilaiset palvelut ja nyttemmin mobiililaitteiden myötä myös moninaiset pienet ohjelmat, jotka eivät toimi verkkoselaimina ja näytä web-sivuja, vaan esittävät samaa informaatiota kontekstille toimivammassa muodossa.

Kuka voittaa?

Yksi voittajaryhmä ovat luonnollisesti käyttöyhteyksiä ymmärtävät suunnittelijat ja sovelluskehittäjät, joille luultavasti töitä riittää. Lopullisia voittajia webin haudalla ovat kuitenkin toivoakseni tähän asti aivan liian pienestä roolista kärsineet informaation ja sisällön tuottajat. Nähdäkseni uudet selauskontekstit haastavat sisältöjen tarjoajat sekä sisällön laadussa että avoimuudessa. Verkkosivujen tuottajat joutuvat miettimään, miten tarjoavat sisällön eri lähtökohdista lähestyville henkilöille. On myös huolellisesti arvioitava, mikä itseasiassa on sellaista sisältöä, jota käyttäjä on halukas löytämään ja mistä käyttäjä sitä hakisi. Tässä on taitava sisällöntuottaja ja hyvä sisältöstrategia suurena apuna.

Kuten tilastot näyttävät, käyttäjä ei enää välttämättä lainkaan vieraile esimerkiksi yritysten omilla verkkosivuilla, vaan hakee tiedon aivan eri lähteistä, kuten Googlesta tai vastaavasta hakupalvelusta, joka osaa palauttaa vaikkapa aukioloajat tai yhteystiedot. Yrityksen sivuille kirjoitettu tehoton myyntiteksti, jonka käyttäjät olisivat muutenkin ohittaneet, jää nyt kokonaan huomiotta. Sen sijaan oleellista oli olla löydettävissä kaikista muista mahdollisista lähteistä ja pidettävä huolta tietojen ajantasaisuudesta mahdollisimman monessa eri lähteessä.

Tyyli vs. sisältö vs. informaatio

Web-suunnittelun ja -toteutuksen yksi tärkeimpiä opin kappaleita on ollut tyylin ja sisällön erottaminen toisistaan. Näin verkkosivu itsessään voi palvella erilaisia verkkoselaajia käytännössä tyyliä vaihtamalla. Jos sivustoa selataan pöytäkoneella voidaan sisältö esittää tietyssä muodossa, mutta jos verkkosivu tulostetaan voidaan tyyliä vaihtamalla esittää sama sisältö paperille sopivalla tyylillä, samaa logiikka noudattaen hyvin toteutettu verkkosivu toimii myös vaikkapa pieniruutuisilla mobiililaitteilla.

Uusimman muutoksen myötä erottelokokonaisuuteen on syytä ottaa mukaan myös informaatio tai data. Erilaiset käyttökontekstit vaativat esittämistavan lisäksi myös erilaisen sisällöllisen otteen – joissain tapauksessa käyttäjän ei ole relevanttia saavuttaa kaikkea mahdollista tietoa, vaan kavennetumpi tai kohdennetumpi tieto palvelee häntä paremmin.

Mitä teen?

Tämä vastaus sopii jokaiseen kysymykseen. Opettele tuntemaan asiakkaasi verkossa. Mene sinne, mistä hän hakee tietoa ja tarjoa ennen kaikkea juuri sitä tietoa, mitä hän on vailla. Mieti, mikä tieto olisi arvokasta: hinnat, aukioloajat, yhteystiedot, tarkat tuotetiedot. Ja mistä ne voi löytää: omat verkkosivut, keskitetyt palvelut (Nettiauto, Etuovi), hakukoneet, iPhone Appstore?

Foursquare turhake?

Foursquare joutaa roskiin?

Foursquare joutaa roskiin?

MBnetin Olli Sulopuisto leimasi reilu viikko sitten Foursquaren turhakkeeksi Suomessa argumentoimalla seuraavasti.

Täällä Suomessa on vain liian vähän ihmisiä, jotta palvelu saavuttaisi minkäänlaista kriittistä massaa ja siitä voisi olla iloa muillekin kuin neuroottisille tilastonikkareille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: älkää vaivautuko. Foursquare ei ole vaivan arvoinen.

Maassa, jossa mobiilipenetraatio on arviolta 108 % on rohkea väite nimetä ennakkoon turhakkeeksi sijaintipohjainen palvelu, joka ei ole vielä edes kunnolla herännyt. Facebook olisi joku vuosi sitten voinut samalla logiikalla olla täysi turhake, mutta tämän päivän yli 1,8 miljoonan käyttäjän määrä todistanee toisin. Samalla Twitter ilmeisesti vieläkin taistelee hyödykkeen roolistaan. 20 vuotta sitten ehkä koko mobiililaite olisi ollut Suomessa turhake: kuka sellaista käyttää, meillähän on vain lankapuhelin? Lieneekö niin, että Sulopuisto on mennyt liian aikaisin tyhjälle torille huutelemaan ja vetänyt siitä omat johtopäätöksensä tulevaisuudesta?

Ja turha kuvitellakaan, että joku tarjoaisi Whole Foodsin tapaan alennusta Foursquare-herruudesta.

Kuitenkin aikaisemmin tänään Tuija Aallon blogia lukiessani huomasin, että helsinkiläinen Cantina West lupaa 10 % alennuksen pormestarille. Kommenteissa joku levittää huhua, jonka mukaan Lahdessa olisi Robert’s Coffee tarjonnut Mayor tarjouksia jo viime talvena. Enää ei tarvitse kuvitella! Aplodit Cantina Westille rohkeudesta mennä kokeilemaan kepillä jäätä. Vaaka potentiaaliset menetykset vs. potentiaalinen menestys lienee menestyksen puolella jo lehtijutun kohdalla.

Vaikka Sulopuiston nykytila-analyysi olisikin todenmukainen, uskon sijaintipohjaisella markkinoinnilla olevan entistä merkittävämpi osa tulevaisuuden markkinointimixiä. Sami Viitamäki kommentoi Daily Diegossa osuvasti tulevaisuudesta: Foursquaret, Gowallat, Brightkitet, Yelpit ja vielämitkä ovat tehneet loistavan pioneerityön ja nyt Facebookin kaltaiset jätit voivat ottaa valmiihkon konseptin ja omia sen (lue: alkaa toden teolla tehdä sillä rahaa). Suomessa ainakin voin kuvitella, että Facebook vetää valmiin massansa kanssa pisimmän korren.

Sulopuiston kommentista huolimatta (totisesti) minä sanon teille:

  • palveluiden kuluttajat: ladatkaa se Foursquare
  • palveluiden tarjoajat: tutustukaa sijaintipohjaisen markkinoinnin mahdollisuuksiin n-y-t nyt!

Koon optimointi ei ole historiaa – mobiili muistutus

Save for Web and Devices ...

Save for Web and Devices on Photoshopissa syystä

Entistä laajempien kaistojen myötä myös vanha kunnon tiedostokoon tai latausnopeuden optimointi ovat paljolti kadonneet verkkosuunnittelu ja -toteutuskeskustelusta. Todellisuus iski kuitenki pitkästä aikaa vasten kasvoja yllättävän nykyaikaisessa käyttöyhteydessä.

Kesäloma on suomalaisille mahdollisuuksien mukaan aikaa, jolloin arkikoti jätetään ainakin joksikin aikaa ja oleskelu siirtyy mökeille ja kesäasuntoihin järvien rannoille, harjujen taakse. Vaikka suomalainen geeniperimäni vetääkin minua vetten äärelle, en osaa silti hylätä internetiä edes kesällä. Ainoa vaihtoehtoni oli kuitenkin kolmen viikon pakomatkallani turvautua mobiililaitteiden tarjoamaan verkkoyhteyteen.

Alkukesä meni surffaillessa pääasiassa iPhonella, jonka antenni ei löytänyt minkäänlaista nopeampaa verkkoa. Tiedonsiirtonopeuteni alkukesästä olivat siis ilmeisesti GPRS:n mukaisesti luokkaa 10 – 50 kbit/s. Loppukesästä saimme hetkeksi käyttöön jo DNA:n mokkulan, joka pienellä säädöllä alkoi hyödyntää heikkoa saatavilla olevaa 3G-verkkoa.

Hitaus muistutti kuitenkin verkkosuunnittelijaa optimoinnin uudesta merkityksestä. Ennen 3G verkon löytämistä minulla meni noin 45 minuuttia saada auki 4 asuntoilmoitusta Etuovi-palvelusta ja kaksi hakutulosta Googlesta. Siihen mennessä olin joutunut lataamaan dataa jo nelisen megatavua, joka tarkoittaa reilusti yli puolta megaa näkymää kohden – oletettavasti niin, että Google vie kakusta pienemmän ja Etuovi suuremman osan. Niin sanotun nykysuunnittelijan korvaan luku todennäköisesti ei kuulosta vielä kovinkaan suurelta, mutta mobiililaitteella selatessa latausaika oli kertakaikkiaan sietämätön.

Vaikka DNA:n 3G-verkon kattavuuden on luvattu olevan jopa 80 % suomalaisista,
todellisuus mobiiliverkkojen osalta Suomessa lienee kuitenkin, että suurimman osan ajasta liikutaan hitaammilla aalloilla – varsinkin, jos kyseessä on heikommalla antennilla varustettu mobiililaite. Vielä, kun muistetaan, että Sonera on ilmaissut aikomuksena kuristaa mobiilidatan käyttöä, ollaan tilanteessa, jossa rajaton nopea mobiilidata saattaa tulevaisuudessa olla historiaa.

Kaikkea ei luonnollisesti koskaan voida suunnittelussa saati toteutuksessa ottaa huomioon ja mobiili on monesti tarkistuslistan loppupäässä. Tärkeää on kuitenkin laiskuuden hetkenä muistaa, miksi käyttöyhteyksien miettimiseen kannattaa suunnitteluprosessin alkuvaiheessa kuluttaa palaverin neljäsosa ja että pieni hetki lisää Photoshopin Save For Web -valikossa saattaa säästää tuntitolkulla käyttäjien aikaa yllättävän lyhyessä ajassa.

Jos vielä muistaa, kuinka Google on myöntänyt sivun latausnopeudella olevan väliä hakusijoitukseen ja kuinka NetBoosterin Antti Koski on kirjoittanut sivuston nopeuden merkityksestä jopa konversioon vaikuttavana tekijänä, ovat perustelut pieneen optimointiin luultavasti kasassa.

Oliko kaiken datan lataaminen samalla sivulla sittenkään palvelus käyttäjälle, vaikka se mahdollistikin näennäisen saumattoman kuvien selaamisen odotuksen jälkeen? Olisiko sen sijaan ollut parempi idea näyttää kaikki oleellisin sisältö ja sijoittaa raskaampi osuus vaikkapa linkin taakse?